Kurssipalaute

Kurssin alussa halusin oppia pysymään aiheessa, kun kirjoitan tekstiä. Halusin myös enemmän sisältöä teksteihin. Mielestäni onnistuin tässä ja jos vertaa kevään äidinkielen kirjoituksiin, onnistuin mielestäni paljon paremmin. Näin kurssin loputtua huomasin osaavani kirjoittaa tehtävään liittyvää tekstiä. Sanavarastoni on laajentunut, pystyn paremmin ajattelemaan laatikon ulkopuolelta.

Mielestäni onnistuin aika hyvin essee kirjoitelmissa. On paljon helpompaa kirjoittaa tekstiä kun saa lisätä omia mielipiteitä mukaan.
Tekstitaitovastauksissa minulla oli paljon vaikeuksia ja on vieläkin hieman, mutta ei niin kauheaa ongelmaa kuin kurssin alussa.

Minulle sopii parhaiten "kynä, paperi, kirjoita" tyylinen kurssin suorittaminen. Blogikurssit eivät ole minun suosiossa. Niissä on vain liikaa sähläystä. Kurssilla kirjoitettiin paljon, mikä edisti ongelmieni löytämisessä. Kun joka tunnilla kirjoitettiin jotain, vaikeudet alkoivat lievittymään. Pidin siitä, että joka tunnilla piti käyttää aivoja.

Minulla oli aika paljon tekstitaitovastauksia ja esseitä, koska kirjoitin äidinkielen tässä syksyllä. Mielestäni olisi ollut kurssin tuhlaamista, jos olisin tehnyt vain kaikkea muuta kuin juuri esseitä ja tekstitaitovastauksia. Tehtäviä oli sopivasti. Ei tullut paniikkia etteikö ehtisi kaikkia tehtäviä tehdä.

5. Kriteerit nousevat opiskeluun liittyen jatkuvasti

Opiskelun pitäisi olla hauskaa ja rattoisaa. Meille kerrotaan pienestä pitäen opiskelun olevan yksi tärkeimmistä asioista, mitä me ikinä teemme. Opiskelu on tärkeää ja opintojen kautta meille avautuu uusia ulottuvuuksia ja pääsemme opiskelamaan lisää uusiin oppilaitoksiin. Toisin sanoen, me opiskelemme melkein koko ajan.

Opiskelun tärkeyttä kailotetaan nykyään joka tuutista. Miksi kaikkien pitää olla niin korkealle koulutettuja? Olisi minustakin aivan mahtavaa jos minulla olisin hyvät paperit loistavista kouluista, mutta eipä taida minun kohdalla olla mahdollista. Oppimiseen ja opiskeluun liittyvät kriteerit nousevat koko ajan ihan pilviin. Kohta kukaan ei pääse opiskelemaan ja kukaan ei edes jaksa hakea mihinkään, koska he tietävät valmiiksi etteivät pääse opiskelemaan. Nuorilla on kauheat paineet jo peruskoulussa ja varsinkin lukion jälkeen, jos he valitsevat lukion. Lukiossa saa toki miettiä sen kolme vuotta mitä haluaa tehdä isona, mutta jos ei heti pääse lukion jälkeen opiskelemaan, yhteiskunta ajattelee meidän nuorien olevan laiskoja ja tyhmiä. Ylemmät päättäjät voisivat laskea opiskelun korkeita kriteerejä eikä valittaa meistä nuorista.

2000- luvulle mentäessä oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet huomattavasti. Itselläni on oppimisvaikeus ja se vaikuttaa elämääni varsinkin opiskelujen yhteydessä. Ei ole kovinkaan helppoa pysyä muiden opiskelijoiden tahdissa, kun kukaan ei ota huomioon oppimisvaikeutta. En ymmärrä miksi opiskelujen kriteerejä nostetaan eikä samalla oteta huomioon niitä ihmisiä, joilla on oppimisvaikeus. Sitten nämä oppimisvaikuden omaavat henkilöt suljetaan kouluissa omiin luokkia ja heitä pidetään erilaisina ihmisinä. Tämä ei edistä oppisvaikeuksien vähenemistä. Olen huomannut näiden kouluvuosieni aikana opetuksen laadun laskevan huimasti. Opettajat eivät joko osaa opettaa kunnolla tai sitten he eivät vain jaksa olla kiinnostunut työstään. Samalla kun opettajien opetuksen laatu laskee ja oppimisvaikeuksien määrä kasvaa, kriteerit vain nousevat, vaikka ihmisten kannattaisi miettiä näitä korkealla olevien kriteerien poistamista tai ainakin lieventämistä.

Yksilöt oppivat asioita eri tavoilla ja tietenkin omassa tahdissaan, mutta ainaiset korkeat kriteerit alkavat nakertaa ihmistä jossain vaiheessa. Kukaan ei jaksa koko elämäänsä kuunnella olevansa huono oppilas vain korkeiden kriteerien takia. Tottakai jossain vaiheessa ihminen kyllästyy opiskeluun, kun mitään ei saa aikaiseksi ja aina ollaan kyttäämässä miten huonosti tällä kertaa on asiat tehty. Kaikilla on oma tahti ja siinä on pysyttävä, eikä ketään pitäisi hoputtaa vain siksi että saadaan vanhat opiskelijat potkittua pihalle ja uusia otettua sisälle.

Opiskelun pitäisi olla elämän parasta aikaa, mutta näillä kriteereillä ja painella ei pitkälle pötkitä. Yhteiskunta odottaa kaikkien ihmisten tuosta noin vain hankkivan itselleen paperit hyvistä kouluista. Asia ei toteudu jos nuoret ahdistetaan nurkkaan liian vaativalla koulun käynnillä. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan, joten kenenkään ei pitäisi odottaa meidän olevan koneita, jotka oppivat kaiken heti ja täydellisesti. Ihmisille pitää antaa oma aikansa toteuttaakseen unelmansa. Jos yhteiskunta haluaa nuorten opiskelevan loppuun asti, tulee kriteerien laskea ja nopeasti.

4.2 Tekstitaitovastaus 2.

Maria Jotunin novelli Untako lienee (1913) käsittelee hyvän avioliiton tärkeyttä 1900- luvun alussa. Nuorena naimisiin ja vanhemmat valitsivat puolison. Jarno Forssellin artikkelissa Nuori surffaa kevytsuhteissa (tiede, 7, 2012) nykyajan parisuhteet eivät ole kovin kestäviä ja ovat hyvin hajanaisia. Avioliitto ei ole enää niin olennainen asia.

...

4.1 Tekstitaitovastaus 1.

Maria Jotunin novellissa Untako lienee (1913) Päähenkilö, joka osoittautuu naiseksi, kertoo elämänsä avioliitoista ja nuoruuden huonoista valinnoista, mitkä eivät olleet korkeampaan kastiin kuuluvalle suotuisia.

...

(Ylioppilas)essee

Äidinkielen ylioppilasessee kokeessa on kahdenlaisia tehtävätyyppejä. Otsikkoessee ja aineistoessee.

Otsikkoessee:
Otsikkoesseen valmiiksi annettu otsikko voi olla mitä vain. Esimerkiksi "mihin tarvitsemme Facebookia?" Otsikot on annettu joissain valmiiksi ja ne on lihavoitu, eikä niitä saa vaihtaa. Muihin pitää keksiä omat otsikot. Pituus on noin koko konsepti eli 400 sanaa.
Ensiksi lukijan pitää selvittää itselleen mikä on otsikon pääkäsite ja että mistä näkökulmasta tekstiä pyydetään tarkastelemaan. Tärkeää on huomioida merkit kuten !, ? , missä muodossa ovat verbit ja millaisia kysymyssanoja käytetään.
Seuraavaksi lukijan tulee tehdä päätös siitä, mitkä asiat ovat tärkeämpi kuin toiset ja valita ne omaan tekstiin. Kannattaa tehdä ajatuskartta. Sitten kannattaa suunnitella tekstin rakenne.
Tekstin kirjoittaminen kannattaa aloittaa suoraan asian käsittelystä. Kannattaa pitää kappaleet sidoksissa toisiinsa ettei jokainen kappale kuulosta ihan eri teksteihin kuuluvilta. Muista sidoskeinot.
Aloitus tulee sovittaa aiheeseen ja tyyliin. Aloituksen jälkeen tulee laatia lopetus jonka täytyy tuntua lopetukselta. Lopetuksessa ei saa tulla ilmi mitään uutta aisaa. Viimeiseksi tulee laatia otsikko jos sellainen tulee tehtävänannon perusteella tehdä. Hyvä otsikko antaa vihjeen kirjoitelma sisällöstä.
Tarkista, että otsikko sopii kappaleisiin. Lopuksi pitää tarkistaa oikeinkirjoitus.

Aineistoessee:
Voi olla aineistona monenlaisia tekstejä, kuten: lehtijuttuja, tilastoja, mainoksia, sarjakuvia, kaunokirjallisia tekstejä, aforismeja.
Aineistoesseessä pitää olla dialogia, eli kirjoittaja ja aineisto niin sanotusti keskustelee keskenään. Vaatii paitsi kirjoittamisen myös lukemisen taitoja. Hyvä aineistopohjainen essee osoittaa, että kirjoittaja ymmärtää hyvin lukemaansa tekstiä, kykenee arvioimaan sitä ja käyttämään siinä käytettyjä ajatuksia oman ajattelun pohjana.
Aineistoesseekin alkaa tehtävänannon analyysillä. Aina käytettävä ainoistoa ja käytettävä sitä läpi tekstin. Painopisteen tulee kuitenkin olla aineiston kirjoittajan ajatuksissa.
Tekstiä tulee selostaa selkeästi. Kirjoittajan tulee olla tarkka, että aineiston sisältö välittyy oikein.
Aineistoa tulee käsitellä tehtävänannon edellyttävällä tavalla. Tarvittaessa aineistoa siteerataan sanatarkasti, mutta liian pitkiä siteerauksia tulee välttää. Siteeraaminen kannattaa silloin, kun on vaikeaa esittää tiettyä aineiston ajatusta oikeasävyisenä.
Pohjatekstin kaikki tiedot tulee mainita ensimmäisessä viittauksessa. Kun tiedot on kerrottu, aineistoon voi viitata vain kirjoittajan sukunimellä.
Tekstin kirjoittaminen tapahtuu samaan tyyliin kuin otsikkoesseessä.

3. Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, tajuat muita (Tiede/8/2012)

Tietokirjoista saa tietoa ja sehän on selvä. Kun lukee riittävästi tietokirjoja, tulee asiantuntijaksi ja sillähän on selvästi jokin hyötyarvo. Mitä järkeä siis tuhlata aikaa fiktiivisien romaanien ja novellien lukemisen? Se kannattaa, sillä romaanin tai novelli lukeminen parantaa sosiaalisia taitoja. Tehtyjen tutkimusten mukaan fiktiivisiä tarinoita lukeneet ymmärtävät paremmin sosiaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet.

Kuvitteellisessa tarinassa pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samaistuminen tarinan henkilöön voi muuttaa mielipiteitä asioista ja jopa muuttaa jonkin verran lukijan käyttäytymistä. Ihmiset siis alkavat ajatella eri tavalla tietystä asiasta, mikä on ilmennyt fiktiivisessä tarinassa. Valkoihoinen suvaitsee tummaihoista, kun hänelle selviää päähenkilön olleen tummaihoinen.

Romaaniin paneutuminen ja hahmoihin samaistuminen vähentää tutkitusti stressiä, verenpaine ja syke laskee. Ihminen pääsee vähäksi aikaa eroon stressaavasta todellisuudesta ja hän voin nauttia fiktiivisen tarinan omasta maailmasta. Tutkimusten mukaan puolentunnin lukukerta vähentää stressiä saman verran kuin saman pituinen joogasessio tai television katselukerta.

Lukiessa ihminen ajattelee samalla eli hän vertaa lukemaansa omiin valmiiksi oleviin tietoihin, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Paneutunut lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskoja, mikä taas stimuloi aivoja. Pintalukijalla ei näin tapahdu, sillä pintalukeminen ei herätä kauheasti ajattelua.

Tiivistelmää pohjustava tehtävä.

Lähdetiedot:
Otsikko: "Lue romaani, tajuat muita"
Kirjoittaja: Mikko Puttonen
Julkaisuaika ja -paikka: 22. tiede.fi / joulukuu 2012

Tekstin aihe:
Fiktiivisten romaanien tai novellien lukeminen edistää sosiaalisia taitoja. Romaaneja tai novelleja lukevat ihmiset samaistuessaan päähenkilöön, ajattelevat asioita eri kanteilta. Romaaneja lukevat ihmiset käyttävät laajasti kumpaakin aivopuoliskoa.

Tekstin tärkein asia: Fiktiiviset romaanit ja novellit saavat ihmiset ajattelemaan asioita monella tavalla ja he ovat sosiaalisempia kuin tietokirjoja lukevat ihmiset.

Tiivistelmän aiheet:
Romaanit ja novellit opettavat ihmisiä toimimaan muiden ihmisten kanssa- romaanit opettavat sosiaalisia taitoja.
Samaistuminen kirjan päähekilöön voi muuttaa lukijan mielipiteitä asioista ja muuttaa jonkin verran käyttäytymistä.
Stressi vähentyy ja pääsee vähäksi aikaa eroon todellisuuden stressaavista asioista. Puolentunnin luku sessio vähenti stressin tuntua, laski verenpainetta ja sykettä.
Kieli kirkastuu. Kirjoitettu kieli on paljon suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu kieli. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat eri teksteille.
Lukiessa ihminen ajattelee samalla kuin lukee eli hän vertaa lukemaansa omiin tietoihin, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan.
Paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskoja.